Pukututkija kohtaa mustan hevosen osa 2.

Helsingin kaupunginteatterin pukukirppikseltä 1990-luvulla liveroolipelikäyttöön hankitun, omakotitalon ullakolle päätyneen jakun tarina jatkuu. Ensin tarkastelen sitä hieman pintaa syvemmältä ja sen jälkeen on arkistoaineiston tutkimisen vuoro: Jakku on varsin hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että sitä on viimeiset noin 15 vuotta säilytetty pääasiassa ullakolla, jossa lämpötila on päässyt vaihtelemaan huomattavasti, kuumasta yli 30 plusasteen lämpötilasta pakkasen puolelle. …

Pukututkija kohtaa mustan hevosen osa 1.

Tämän kaksiosainen tutkimusteksti on julkaistu aiemmin Tekstiilikulttuuriseuran Kuukauden tekstiili -sarjassa vuonna 2019, jolloin vuoden teema oli pukusuunnittelu. Kiitos Tekstiilikulttuuriseuralle, oli ilo tulla tuolloin pyydetyksi mukaan! Minulla oli kuitenkin jo silloin suunnitelmissa oman tutkimusblogin rakentaminen, ja nyt ajattelin kerätä nämä aikaisemmatkin tutkimuslöydöt yhteen, jotta ne löytyvät kootusti. Tällä ja seuraavalla kerralla pohdin siis pukuaineiston tutkimuskäyttöä, mutta …

Herttakuningatar

Miksi säästämme joitain esineitä? Miksi juuri ne ovat tärkeitä? Usein nämä säästettävät esineet liittyvät tärkeisiin tapahtumiin ja ihmisiin elämässämme. Niiden materiaalinen arvo ei välttämättä ole suuri, mutta ne toimivat eräänlaisina aikakoneina, joiden avulla yhtäkkiä mieleen tulee arjessa lähes unohdettuja tunteita ja tapahtumia. Kun Villa Elfvik siirtyi Espoon kaupungin omaisuudeksi vuonna 1985, Espoon kaupunginmuseon kokoelmiin päätyi …

Elviran talossa

Jatkan Espoon Laajalahdessa sijaitsevaan Villa Elfvikiin (ja sen Espoon kaupunginmuseon kokoelmaan nykyisin kuuluviin naamiaispukuihin!) tiiviisti kietoutuneen neiti Elvira Hallgrenin jäljillä. Näyttelijäkiinnitys Svenska Teaternissa oli jäänyt kahden esityskauden pituiseksi (1889–1891), eikä neiti Hallgren nähtävästi onnistunut – laulutaidostaan huolimatta – tekemään kaivattua suurempaa läpimurtoa. Kiinnityksen päätyttyä Elvira oli 22-vuotias. Matkustiko hän ulkomaille jo syksyllä 1891? Tiedetään, että …

Kaunis neiti Tukholmasta

Villa Elfvik on varmasti monelle espoolaiselle tuttu paikka. Sehän on se Laajalahdessa 1990-luvun alusta lähtien toiminut luontotalo, jossa järjestetään luonto- ja ympäristöteemaisia näyttelyitä ja kesäisin lapsille luontoleirejä. Tunnelmallinen pieni kahvila, ulkona lintutorni ja merenlahden ruovikossa kulkeva luontopolku. Huvimajasta löytyy pääkaupunkiseudulle levittäytyneen aurinkokuntamallin Uranus-planeetta. Hauska koko perheen retkikohde. Mutta kuinka moni tietää, että huvilalla on myös …

Maskeradien aikaan

Espoo-aiheinen sarjani on edennyt neljänteen osaansa, ja koska nyt tammi-helmikuussa elämme itseasiassa perinteistä karnevaaliaikaa, joka huipentuu laskiaiseen, päätin kirjoittaa naamiaisista. Näin joulun jälkeisinä aikoina on järjestetty etenkin naamiaisjuhlia, joita aiemmin kutsuttiin ”maskeradeiksi”. Kulttuurihistorioitsija Sven Hirnin mukaan maskeradit olivat Helsingissä 1800-luvulla etenkin säätyläisten suosiossa, ja niitä järjestettiin jokaisen ”sesongin” aikana Seurahuoneella ainakin pari kertaa. Näihin maskeradeihin …

Joutsenten juhlaa

Lähes päivälleen sata vuotta sitten, 17. tammikuuta 1922 ensi-iltansa saanut Joutsenlampi oli ensimmäinen silloisessa Suomalaisessa Oopperassa esitetty kokoillan balettiteos, aikansa kulttuuritapaus, joka lasketaan nykyisen Kansallisbaletin syntymähetkeksi. Nyt pandemiatilanteessa poikkeuksellisesti striimattuna ensi-iltansa 29.1.2022 saanut Joutsenlampi on laskujeni mukaan kymmenes täyspitkä versio teoksesta balettimme historiassa. Historiallinen hetki siis tämäkin! Sain kutsun väliaikahaastatteluun ja katsomaan teosta paikan päälle, …

Leppävaaran komein talo

Tällä kerralla jatkan Helsingissä vuonna 1908 puretun Arkadia-teatterin tarinaa. Teatteritalo, joka ensimmäisessä olomuodossaan oli vuonna 1827 nykyisen Svenska Teaternin taakse rakennettu Esplanadin teatteri, liittyy olennaisesti suomalaiseen teatterihistoriaan, ja siksi myös pukututkimuksen historiaan. Tiedämme Suomalaisen Teatterin ajoilta 1872–1902 useita Arkadiassa työskennelleitä puvustonhoitajia, joista toki pitkäaikaisin oli itse ”yligarderobieri” Emilie Bergbom, teatterinjohtajaveljensä Kaarlon uskollinen aisapari, joka todella …

Haamu Leppävaarassa

Kuten viimeksi totesin, nyt alkuvuodesta aion kertoa hieman enemmän tänä vuonna 50 vuotta täyttävään kotikaupunkiini Espooseen liittyvistä tutkimusaiheista ja -löydöistä, joita minulle on tullut vastaan näyttämö-, elokuvapuku- ja esiintymispukuaiheista tutkimusta tehdessäni. Vanhat rakennukset ovat kiehtovia paikkoja. Niissä kierrellessä alan miettiä aikaisempia asukkaita ja kun teattereista on kyse, tietysti kaikkia puvuston työntekijöitä, jotka ovat päivät pitkät …

Kuinkas sitten kävikään…?

Suuri osa pukututkimuksessa käyttämistäni lähdeaineistoista on peräisin Helsingistä, jonne aikanaan perustettiin ja rakennettiin ensimmäiset teatterit (ja myöhemmin suurimmat elokuvayhtiöt), joilla on ollut tilaa ja resursseja säilyttää esimerkiksi valokuvia, pöytäkirjoja, käsikirjoituksia, julisteita ja käytöstä poistettuja näyttämö- ja elokuvapukuja. Siellä sijaitsevat myös Teatterimuseo ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (Kavi), jotka säilyttävät Suomen vanhinta ja laajinta teatteri- ja elokuva-alan …