Tämän kaksiosainen tutkimusteksti on julkaistu aiemmin Tekstiilikulttuuriseuran Kuukauden tekstiili -sarjassa vuonna 2019, jolloin vuoden teema oli pukusuunnittelu. Kiitos Tekstiilikulttuuriseuralle, oli ilo tulla tuolloin pyydetyksi mukaan! Minulla oli kuitenkin jo silloin suunnitelmissa oman tutkimusblogin rakentaminen, ja nyt ajattelin kerätä nämä aikaisemmatkin tutkimuslöydöt yhteen, jotta ne löytyvät kootusti. Tällä ja seuraavalla kerralla pohdin siis pukuaineiston tutkimuskäyttöä, mutta hieman tavallisesta poikkeavasta näkökulmasta:
Esiintymispukujen tutkimus on laaja ja monipuolinen tutkimusalue, jota kohtaan osoitettu kansainvälinenkin kiinnostus on kasvanut vuosituhannen vaihteesta lähtien. Omat tutkimusprojektini ovat suuntautuneet etenkin näyttämö- ja elokuvapukujen historian tutkimiseen, jolloin kohteena ovat olleet ammattimainen pukujen suunnittelu ja suunnittelijat, pukujen toteutus ja toteuttajat, pukujen käyttö näyttämöllä ja elokuvissa sekä puvustuksen arviointi ja vastaanotto lehdistössä.
Näyttämö- ja elokuvapukujen tutkimus perustuu usein kirjallisiin lähteisiin, kuten elämäkertoihin, lehtikritiikkeihin ja -artikkeleihin sekä teatterien omaan arkistoaineistoon, haastatteluihin tai kuvalähteisiin, kuten valokuviin, videotallenteisiin ja pukuluonnoksiin. Itse puvut, konkreettiset vaatekappaleet, ovat olleet harvemmin tutkimuksen kohteena. Perehtymällä pukuaineistoon on kuitenkin mahdollista saada uutta tietoa esimerkiksi käytetyistä materiaaleista ja toteutustekniikoista sekä pukuihin liittyvistä käytännöistä, joiden tavoittaminen muiden lähteiden avulla on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Pari vuotta sitten Suomen Akatemian rahoittamassa, Aalto-yliopistossa toteutetussa laajemmassa Costume Methodologies -yhteistyöprojektissa minun oli siihen kuuluvassa omassa post doc -tutkimuksessani Touching the Past – Menneisyyden kosketus mahdollista perehtyä tarkemmin pukuaineiston käyttöön tutkimusaineistona. Eräs kysymykseni liittyi puvun matkaan näyttämöltä tutkimusaineistoksi. Suurin osa tutkimukseeni valitsemista puvuista kuului Elävän kuvan museon (nykyisin Kansallisen audiovisuaalisen instituutin museokokoelma) ja Teatterimuseon kokoelmiin, ja oli jo saavuttanut museoesineen statuksen. Halusin kuitenkin tarkastella myös sitä, kuinka helppoa tai vaikeaa on selvittää museokokoelman ulkopuolisten pukujen historiaa ja mitä niiden matka kenties voi kertoa pukuihin liittyneistä käytännöistä. Siksi aineistossani oli myös vanhoja elokuvapukuja Yleisradion puvustosta.
Valitsin aineistooni kuitenkin vielä yhden kaikkien kokoelmien ulkopuolelle, yksityisomistukseen päätyneen ”mustan hevosen”, josta kerron nyt tarkemmin.
Kyse on vaaleanruskeasta paksusta villa- tai villaflanellityyppisestä kankaasta valmistetusta miehen 1500-luvun ja 1600-luvun alun tyylisestä jakusta, jonka hihat ovat tummansinistä puuvillasamettia. Kyseinen puku löytyi lähipiiriini kuuluvan henkilön vanhempien ullakolla vaatetangolta, jossa roikkui henkareissa useita historiallisia asuja, joilla tiettävästi oli teatteritausta.
Haastateltuani jakun toista nykyistä omistajaa selvisi, että kyseinen jakku oli hankittu 1990-luvulla Helsingin Kaupunginteatterin pukukirpputorilta liveroolipelikäyttöön. Haastateltava kertoi käyneensä kirpputorilla yhdessä veljensä kanssa ainakin kerran. Hänen mukaansa paikalla oli runsaasti ihmisiä ja pukuihin kohdistui paljon kiinnostusta: ”Nopeat söivät hitaat”. Hinnat olivat hyvin kohtuulliset, kaikki vaatekappaleet maksoivat noin 5–15 markkaa eli nykyrahassa noin 1–3,50 euroa. Tämä jakku hankittiin todennäköisesti Honkinkorpi-kampanjaan, joka oli vuonna 1996 aloitettu, Hämeenlinnan alueella vuoteen 2005 asti pelattu liveroolipelijatkumo, jonka tapahtumat sijoittuivat keskiaikaiseen rinnakkaistodellisuuteen. Keskiaikahenkiseksi miellettyjä pukuja hankittiin kirpputorilta, koska tiedettiin jo, millainen pelimaailma Honkinkorpi-kampanjassa oli kyseessä. Pukuja hankittiin useampia, myös sarjoja, joissa oli monta samannäköistä pukua. Haastateltavani oli käyttänyt jakkua ainakin yhdessä Honkinkorpi-pelissä.
Seuraavalla kerralla päästään nurjalle puolelle ja puvun varhaishistoria alkaa hahmottua. Tervetuloa mukaan!