Elokuvapukujen jäljillä

Vaikka olen työskennellyt Teatterimuseon pukukokoelman parissa eri projekteissa käytännössä jo 1990-luvun lopulta lähtien, aloin vasta 2013 Unelmien kuteita -näyttelyn valmistelujen yhteydessä todella kiinnostua siitä, että myös säilyneitä pukuja voisi käyttää tutkimusaineistona. Tuolloin kävin yhdessä Teatterimuseon esinekokoelman amanuenssin Sanna Branderin kanssa lävitse satoja epookkipukuja museon kokoelmissa ja Kansallisteatterin pukuvarastossa. Huomasin, miten säilyneitä pukuja tutkimalla oli mahdollista …

Pitkä matka museoesineeksi II

Näyttämö- ja elokuvapukuja ei aina ole pidetty tärkeinä ja säilyttämisen arvoisina, ja monet esiintymiskäytössä olleet puvut ovat voineet päätyä vaikkapa varastotilojen ahtauden vuoksi esimerkiksi pukukirppiksille, kuten olen kertonut parissa edellisessä postauksessani. Silti jotkut puvut ovat säilyneet ja päätyneet parhaassa tapauksessa museokokoelmiin. Miten viisi pukua Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvasta Tanssi yli hautojen (1950) päätyi museokokoelman osaksi …

Pukukirppiksen aarteita

Edellisen Musta hevonen -postaukseni jälkeen sain pukusuunnittelija Marja Uusitalolta nähtäväksi valokuvia neljästä vanhasta puvusta, jotka hän on hankkinut Maikkarin eli Mainostelevision pukukirppikseltä ”todennäköisesti 1980-luvulla”. Kuten viimeksi totesin, pukukirpputoreille päätyvät usein ehkä tyyliltään vanhentuneet, vaikeasti säilytettävät, näyttelijöille liian pienet, kutittavat, kuluneet, piintyneesti tuoksahtavat tai muuten vaan liian pitkään pukuvaraston tangoille roikkumaan unohtuneet vaatekappaleet. Mikä voisi olla …

Pukututkija kohtaa mustan hevosen osa 2.

Helsingin kaupunginteatterin pukukirppikseltä 1990-luvulla liveroolipelikäyttöön hankitun, omakotitalon ullakolle päätyneen jakun tarina jatkuu. Ensin tarkastelen sitä hieman pintaa syvemmältä ja sen jälkeen on arkistoaineiston tutkimisen vuoro: Jakku on varsin hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että sitä on viimeiset noin 15 vuotta säilytetty pääasiassa ullakolla, jossa lämpötila on päässyt vaihtelemaan huomattavasti, kuumasta yli 30 plusasteen lämpötilasta pakkasen puolelle. …

Pukututkija kohtaa mustan hevosen osa 1.

Tämän kaksiosainen tutkimusteksti on julkaistu aiemmin Tekstiilikulttuuriseuran Kuukauden tekstiili -sarjassa vuonna 2019, jolloin vuoden teema oli pukusuunnittelu. Kiitos Tekstiilikulttuuriseuralle, oli ilo tulla tuolloin pyydetyksi mukaan! Minulla oli kuitenkin jo silloin suunnitelmissa oman tutkimusblogin rakentaminen, ja nyt ajattelin kerätä nämä aikaisemmatkin tutkimuslöydöt yhteen, jotta ne löytyvät kootusti. Tällä ja seuraavalla kerralla pohdin siis pukuaineiston tutkimuskäyttöä, mutta …

Kuinkas sitten kävikään…?

Suuri osa pukututkimuksessa käyttämistäni lähdeaineistoista on peräisin Helsingistä, jonne aikanaan perustettiin ja rakennettiin ensimmäiset teatterit (ja myöhemmin suurimmat elokuvayhtiöt), joilla on ollut tilaa ja resursseja säilyttää esimerkiksi valokuvia, pöytäkirjoja, käsikirjoituksia, julisteita ja käytöstä poistettuja näyttämö- ja elokuvapukuja. Siellä sijaitsevat myös Teatterimuseo ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (Kavi), jotka säilyttävät Suomen vanhinta ja laajinta teatteri- ja elokuva-alan …

Unohdettuja ja uudelleenmuistettuja

Aina välillä minulta kysytään, mistä olen näitä entisajan pukusuunnittelijoita oikein löytänyt. Se on hyvä kysymys, sillä pitkään ajateltiin, että meillä Suomessa pukusuunnittelijan ammatti syntyi vasta 1960-luvulla. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan monet aikaisemmat pukusuunnittelijat olivat vain painuneet unholaan. He saattoivat olla ihan tunnettuja omana aikanaan etenkin teatteri- ja elokuvapiireissä, mutta kukaan heistä ei esimerkiksi julkaissut …