Kotimaisen glamourin mestarit

Olen edeltävissä postauksissani kertonut vuonna 1950 ensiesityksensä saaneen Tanssi yli hautojen -elokuvan puvuista, joita on säilynyt Kansallisen audiovisuaalisen instituutin museokokoelmassa. Tämänkin elokuvan pukuasiantuntijana toimi Bure Litonius, omana aikanaan varsin tunnettu, monipuolisesti elokuvapukujen parissa työskennellyt henkilö. Bure Litonius (1919–1972) tuli elokuva-alalle sotilas- ja sotahistorian harrastuksensa kautta vain 19-vuotiaana, kun syyskuusta 1938 tammikuuhun 1939 kuvattuun Helmikuun mainfesti …

Elokuvapukujen jäljillä

Vaikka olen työskennellyt Teatterimuseon pukukokoelman parissa eri projekteissa käytännössä jo 1990-luvun lopulta lähtien, aloin vasta 2013 Unelmien kuteita -näyttelyn valmistelujen yhteydessä todella kiinnostua siitä, että myös säilyneitä pukuja voisi käyttää tutkimusaineistona. Tuolloin kävin yhdessä Teatterimuseon esinekokoelman amanuenssin Sanna Branderin kanssa lävitse satoja epookkipukuja museon kokoelmissa ja Kansallisteatterin pukuvarastossa. Huomasin, miten säilyneitä pukuja tutkimalla oli mahdollista …

Pitkä matka museoesineeksi II

Näyttämö- ja elokuvapukuja ei aina ole pidetty tärkeinä ja säilyttämisen arvoisina, ja monet esiintymiskäytössä olleet puvut ovat voineet päätyä vaikkapa varastotilojen ahtauden vuoksi esimerkiksi pukukirppiksille, kuten olen kertonut parissa edellisessä postauksessani. Silti jotkut puvut ovat säilyneet ja päätyneet parhaassa tapauksessa museokokoelmiin. Miten viisi pukua Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvasta Tanssi yli hautojen (1950) päätyi museokokoelman osaksi …

Pitkä matka museoesineeksi I

Viime kerralla mainitsin Yleisradion puvustoon päätyneet elokuvapuvut, ja miten suuret suomalaiset elokuvayhtiöt, kuten Suomen Filmiteollisuus (SF) ja Suomi-Filmi lopettivat laajan elokuvatuotantonsa 1960-luvun alussa ja pukuvarastoja myytiin YLElle. Kuutisen vuotta sitten pääsin toteuttamaan kaksi tutkimusprojektia, Menneisyyden kosketus – Touching the Past (Suomen Akatemia & Aalto-yliopisto 2015–2016) ja Lähikuvassa puku (Wihurin säätiö 2016–2017), joissa tutkin mm. silloisen …

Pukukirppiksen aarteita

Edellisen Musta hevonen -postaukseni jälkeen sain pukusuunnittelija Marja Uusitalolta nähtäväksi valokuvia neljästä vanhasta puvusta, jotka hän on hankkinut Maikkarin eli Mainostelevision pukukirppikseltä ”todennäköisesti 1980-luvulla”. Kuten viimeksi totesin, pukukirpputoreille päätyvät usein ehkä tyyliltään vanhentuneet, vaikeasti säilytettävät, näyttelijöille liian pienet, kutittavat, kuluneet, piintyneesti tuoksahtavat tai muuten vaan liian pitkään pukuvaraston tangoille roikkumaan unohtuneet vaatekappaleet. Mikä voisi olla …

Pukututkija kohtaa mustan hevosen osa 2.

Helsingin kaupunginteatterin pukukirppikseltä 1990-luvulla liveroolipelikäyttöön hankitun, omakotitalon ullakolle päätyneen jakun tarina jatkuu. Ensin tarkastelen sitä hieman pintaa syvemmältä ja sen jälkeen on arkistoaineiston tutkimisen vuoro: Jakku on varsin hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että sitä on viimeiset noin 15 vuotta säilytetty pääasiassa ullakolla, jossa lämpötila on päässyt vaihtelemaan huomattavasti, kuumasta yli 30 plusasteen lämpötilasta pakkasen puolelle. …

Pukututkija kohtaa mustan hevosen osa 1.

Tämän kaksiosainen tutkimusteksti on julkaistu aiemmin Tekstiilikulttuuriseuran Kuukauden tekstiili -sarjassa vuonna 2019, jolloin vuoden teema oli pukusuunnittelu. Kiitos Tekstiilikulttuuriseuralle, oli ilo tulla tuolloin pyydetyksi mukaan! Minulla oli kuitenkin jo silloin suunnitelmissa oman tutkimusblogin rakentaminen, ja nyt ajattelin kerätä nämä aikaisemmatkin tutkimuslöydöt yhteen, jotta ne löytyvät kootusti. Tällä ja seuraavalla kerralla pohdin siis pukuaineiston tutkimuskäyttöä, mutta …

Herttakuningatar

Miksi säästämme joitain esineitä? Miksi juuri ne ovat tärkeitä? Usein nämä säästettävät esineet liittyvät tärkeisiin tapahtumiin ja ihmisiin elämässämme. Niiden materiaalinen arvo ei välttämättä ole suuri, mutta ne toimivat eräänlaisina aikakoneina, joiden avulla yhtäkkiä mieleen tulee arjessa lähes unohdettuja tunteita ja tapahtumia. Kun Villa Elfvik siirtyi Espoon kaupungin omaisuudeksi vuonna 1985, Espoon kaupunginmuseon kokoelmiin päätyi …

Elviran talossa

Jatkan Espoon Laajalahdessa sijaitsevaan Villa Elfvikiin (ja sen Espoon kaupunginmuseon kokoelmaan nykyisin kuuluviin naamiaispukuihin!) tiiviisti kietoutuneen neiti Elvira Hallgrenin jäljillä. Näyttelijäkiinnitys Svenska Teaternissa oli jäänyt kahden esityskauden pituiseksi (1889–1891), eikä neiti Hallgren nähtävästi onnistunut – laulutaidostaan huolimatta – tekemään kaivattua suurempaa läpimurtoa. Kiinnityksen päätyttyä Elvira oli 22-vuotias. Matkustiko hän ulkomaille jo syksyllä 1891? Tiedetään, että …

Kaunis neiti Tukholmasta

Villa Elfvik on varmasti monelle espoolaiselle tuttu paikka. Sehän on se Laajalahdessa 1990-luvun alusta lähtien toiminut luontotalo, jossa järjestetään luonto- ja ympäristöteemaisia näyttelyitä ja kesäisin lapsille luontoleirejä. Tunnelmallinen pieni kahvila, ulkona lintutorni ja merenlahden ruovikossa kulkeva luontopolku. Huvimajasta löytyy pääkaupunkiseudulle levittäytyneen aurinkokuntamallin Uranus-planeetta. Hauska koko perheen retkikohde. Mutta kuinka moni tietää, että huvilalla on myös …