Jatkan vuonna 1949 ensi-iltansa saaneen Prinsessa Ruusunen -elokuvan pukujen parissa, joita olen tutkinut kahden eri tutkimusprojektin yhteydessä. Kaksi puvuista on ollut myös esillä näyttelyissä Tähtien tekijät (2017) ja Filmitähtien jäljillä (2018). Elokuvan syntyvaiheista ja sen pukujen suunnittelusta ja toteutuksesta vastanneesta Fiinu Autiosta kerroin edellisessä postauksessani. Tällä kertaa lupasin kertoa nykyisin Kansallisen audiovisuaalisen instituutin eli KAVIn museokokoelmaan kuuluvasta ensimmäisestä kuningattaren puvusta, jota roolin näyttelijä Mirjam Novero käytti elokuvan alkupuolella pikkuprinsessan ristiäiskohtauksessa. Puku on lahjoitettu museokokoelmaan Yleisradiolta, jolle Suomen Filmiteollisuus (SF) myi vanhat elokuvapukunsa tuotantoyhtiön lopettaessa toimintansa 1960-luvulla.
Kuva: Joanna Weckman.
Mirjam Noveron kuningattaren roolissa käyttämä puku on valmistettu valkoisesta vaaleanpunaisin kukka- ja köynnöskuvioin kudotusta keinosilkkikankaasta.
Pukua käytettiin elokuvassa ristiäiskohtauksessa, jolloin sen kanssa on käytetty viittaa, joka oli reunustettu hermeliiniturkiksella. Viitta ei ikävä kyllä ole säilynyt. (Puku näkyy elokuvassa noin kohdasta 0:26:40 eteenpäin)
Rokokootyylistä inspiraationsa saaneessa puvussa on vartaloa myötäilevä, keskeltä edestä alaspäin kapeneva yläosan leikkaus, hameosa on leveä ja vyötäröltä runsaasti rypytetty. Neliömäistä pääntietä kiertää vaaleanvioletti jäykkä sifonkiröyhelö. Puvussa on puolipitkät hihat, joiden hihansuissa on ohuet valkeat kukkakuvioiset pitsiröyhelöt. Hihan ja pitsin liittymäkohdassa on pääntien koristelun kanssa identtisestä materiaalista eli vaaleanvioletista sifongista valmistetut, käden kiertävät lyhyet röyhelöt.
Pääntietä ja yläosan etukappaleen vaaleansinisestä silkistä valmistettua etuosaa reunustaa vaaleansinisestä keinosilkistä tehty rypytetty reunus. Vaaleansininen etukappale on kuvioitu hopeanvärisellä metallikoristenauhalla vinoneliöiksi, joiden risteyskohdissa on siniset keinojalokivet. Jokaisen vinoneliön keskellä on koristekuvio, jonka keskellä on punainen ja/tai vihreä keinojalokivi. Vaaleansinisen koristereunuksen ulkoreunassa on vielä kapea pitsinauha, jossa pitkänomaisista puikkomaisista lasihelmistä ommeltua siksak-kuviota.
Kuva: Joanna Weckman.
Hame on kaksiosainen. Päällyshame on valkoista, vaaleanpunaisin kukka- ja köynnöskuvioin kudottua keinosilkkikangasta, mutta keskeltä edestä avautuu etupaneeli vaaleansinistä keinosilkkiä. Hameen etureunoja reunustaa vaaleansinisestä keinosilkistä ommeltu rypytetty reunus.
Keskellä näkyvä etupaneeli on koristeltu ompelemalla hopeanväristä nauhaa vinoneliöiksi, samoin kuin yläosan etukappaleen koristelussa. Jokaisen vinoneliön keskellä on kukka tai muu koristekuvio, jonka keskelle on ommeltu keinojalokiviä.
Puvun kiinnitys on takana keskellä lohenpunaisella hakasnauhalla. Puvun yläosassa on harmaa puuvillainen tukikangas, mutta hihoissa ei oletukikangasta. Yläosan oikean takakappaleen yläosassa SF-leiman päälle on painettu Suomen Televisioon viittaava STV -leima ja kankaassa myös pari muuta STV -leimaa.
Etukappaleessa keskellä edessä ja muotolaskoksissa on luut, yhteensä edessä siis kolme kappaletta, takana muotolaskoksissa molemmilla puolilla kaksi luuta, yhteensä siis neljä kappaletta. Saumat on ommeltu suoralla ompelukonetikillä, huolittelut tehty käsin ommellen, paitsi hihan pyöriö huoliteltu saumuritikillä.
Hameosa on kauttaaltaan vuoritettu harmaalla puuvillakankaalla. Se avautuu takaa, vyötärönauhassa on musta metallihakanen ja lenkki. Halkio suljetaan mustilla neppareilla. Vyötärönauhassa on uusittu lyhyt pätkä. Puvun saapumiskunto on vuonna 2014 arvioitu hyväksi. Osa yläosan etukappaleen metallikoristenauhoista on kuitenkin kulunut ja irronnut, ja puvussa on joitain tahroja.
Vaikuttaa siltä, että puku oli tutkimushetkellä melko alkuperäisessä kunnossa, mutta siihen oli selvästi tehty erilaisia pieniä muutoksia. Hihat on vaihdettu myöhemmin, materiaali ja sen väri eroavat alkuperäisestä. Lisäksi hihan pyöriö on ommeltu sisäpuolelta saumuritikillä, jota on muiden tutkimieni pukujen perusteella käytetty vasta 1960-luvulta lähtien. On mahdollista, että pääntietä ja hihansuita kiertävä violetti sifonkiröyhelö on myöhäisempi lisäys. Myös yläosan kiinnitys on vaihdettu, muiden saman aikakauden elokuvapukujen perusteella vuonna 1949 ei vielä käytetty hakasnauhaa. Esimerkiksi toisessa samasta elokuvasta peräisin olevassa vihreässä samettipuvussa on irralliset hakaset.
Puvun tarkempi tutkimus paljasti, että materiaalien hankinnassa oli vaadittu kekseliäisyyttä.
Päällyshameessa näkyy useassa kohdassa jälkiä varhaisemmasta puretusta suorasta ompelukonetikistä. Puvun kangas muistuttaa voimakkaasti aikakaudella yleisiä sisustuskeinosilkkikankaita, joista esimerkiksi valmistettiin sängynpäällisiä ja verhoja.
Pitkien suorien tikkijälkien ja materiaalin takia tulkitsen, että kyseinen puku on valmistettu aiemmin käytössä olleesta tekstiilistä, mahdollisesti verhoista tai sängynpeitteestä.
Ennen huhtikuussa 2017 Turun Logomossa avattua Tähtien tekijät -näyttelyä puvulle tehtiin joitain konservointitoimenpiteitä ja se huollettiin näyttelykuntoon Turun museokeskuksessa.
Seuraavalla kerralla kerron toisesta säilyneestä kuningattaren puvusta, jossa senkin kohdalla tarkempi tutkimus paljasti kiinnostavia, valmistusvaiheen materiaalipulaan viittaavia piirteitä. Tervetuloa jatkamaan tarinaa!