Jatkan edelleen vuonna 1949 ensi-iltansa saaneen, Suomen Filmiteollisuuden (SF) tuottaman, Edvin Laineen ohjaaman Prinsessa Ruusunen -elokuvan pukujen parissa. Prinsessa Ruususen puvut suunnitteli ja toteutuksesta vastasi Suomen Filmiteollisuuden (SF) pitkäaikainen puvustonhoitaja Fiinu Autio, josta kerroin aiemmassa postauksessani.
Olen päässyt tutkimaan pukuja yksityiskohtaisesti kahden eri tutkimusprojektin yhteydessä. Aiemmin esittelemäni kaksi kuningattaren eli näyttelijä Mirjam Noveron pukua ovat olleet myös esillä kahdessa kuratoimassani näyttelyssä, mutta tätä seuraavaksi esittelemääni pukua ei ole nähty näyttelyissä eikä siitä ole aiemmin julkaistu valokuvia tai tutkimustietoa. Tämä on siis historiallinen hetki!
Kolmas Prinsessa Ruusunen -elokuvasta säilynyt puku on itse Ruususen puku prinsessan lapsuusajalta elokuvan alkupuolelta, jolloin Ruususta esitti lapsinäyttelijä Pikku-Annika eli Annika Sipilä. (Puku näkyy elokuvassa noin kohdasta 0:47:45 eteenpäin).
Puku oli säilynyt Yleisradion pukuvarastossa, ja se tunnistettiin Lähikuvassa puku -tutkimusprojektini yhteydessä tammikuussa 2017 puvustonhoitaja Pia Björkqvistin toimesta, joka pystyi paikantamaan stillvalokuvassa näkemänsä puvun pukuvaraston noin 100 000 puvun joukosta. Nykyisin tämäkin puku kuuluu Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVIn museokokoelmaan.
Kuva: Joanna Weckman.
Olen tutkinut pukua tarkemmin Yleisradion puvustossa. Puku on hennon vaaleansinisestä keinosilkkikankaasta valmistettu lapsen täyspitkä leninki, joka koostuu kahdesta toisiinsa kiinniommellusta osasta, vartalonmyötäisestä yläosasta ja leveästä hameosasta. Pukua on muunneltu runsaasti vuosien varrella, mutta se on tunnistettavissa vanhoista valokuvista. Tästä puvusta ei löytynyt SF:n tuttua mutterinmuotoista leimaa.
Puvun pääntie on avara, ja sitä ympäröi uudempi röyhelletty tyllinauha, jonka reunassa on kultaommel. Yläosaan on ommeltu hopean- ja kullanvärisiä paljetteja, joista osa näyttää alkuperäisiltä. Puvun etumuksessa on myös uudempia paljetteja ja keinojalokiviä. Yläosassa on 1700- ja 1800-luvulla käytössä ollutta tyyliä jäljittelevä leikkaus, jossa keskiedessä pidempi nipukka. Puvussa on pienet pussihihat, joissa alla vaaleansininen kangas jonka päällä valkoinen pehmeä tylli. Hihoihin on ommeltu hopeanvärisiä paljetteja, joiden keskellä on pieni valkoinen helmi. Hihat eivät ole alkuperäiset. Pussihihoissa on reunassa kuminauhakuja joka rypyttää hihaa hieman. Hihan päällä on pienet rusetit kullanväristä sutaasinauhaa.
Puvun helmaosa on runsas, vyötärölle rypytetty. Alla on vaaleansininen keinosilkki, päällä vaaleansinertävää tylliä. Epäilen, että molemmat ovat alkuperäiset. Tylli on keskeltä edestä auki. Sen reunaa kiertää samanlainen kultareunuksinen tylliröyhellys, kuin pääntietäkin. Tylliin on sinne tänne ommeltu paljetteja ja valkoisia kangaskukkia, joihin tylliä on rypytetty. Kukkasissa on vihreästä kankaasta pieni lehdykkä. Jossain vaiheessa kukkiin on lisätty aniliininväristä tylliä. Vaikuttaa siltä, että kukkaset kuitenkin ovat alkuperäisiä. Hameosaan on myöhemmässä vaiheessa ommeltu vaaleansinisestä vuorikankaasta, jonka helma pidentää alkuperäistä helman mittaa
Myös puvun kiinnityksiä on muuteltu jossain vaiheessa. Uudempi valkoinen lenkkinauha on ommeltu vanhan lenkkinauhan viereen, mutta toisella puolella vanha hakasnauha on edelleen jäljellä. Näyttää siltä, että puvun oikeanpuoleista takakiinnitystä sekä kahta oikeanpuoleista sivusaumaa on jossain vaiheessa avattu. Takaosassa on lisäksi paikkauksen merkkejä alhaalla vyötäröllä puvun vasemmalla puolella.
Puku on kärsinyt vuosien mittaan aika lailla. Puvun yläosassa on iso tahra puvun oikealla puolella ja vasemmassa hihassa on takana pieni punainen tahra. On mahdollista että tahrat ovat tulleet vasta sen jälkeen kun hametta on muokattu viimeisimmän kerran. Hameen helmassa ja tyllissä on punertavia tahroja. Tylli on repeytynyt parista kohdasta. Myös sisäpuolella tukikankaassa on isorajaisia, ehkä vesitahroja ja vasemman kainalon alla sivusauma on hieman ratkennut.
Nämä puvun muutokset ja vauriot kertovat paljon siitä, miten aktiivisesti pukuja on käytetty ja muokattu vielä sen jälkeen, kun ne ovat 1960-luvulla siirtyneet Yleisradion omistukseen.
Mutta mitäpä hienotkaan puvut olisivat ilman maskeerausta ja kampausta, saatikka ilman ympäristöä jossa käyskennellä? Ensi kerralla kerron vielä Prinsessa Ruusunen -elokuvan muista tekijöistä, tervetuloa mukaan!
