Leppävaaran komein talo

Tällä kerralla jatkan Helsingissä vuonna 1908 puretun Arkadia-teatterin tarinaa. Teatteritalo, joka ensimmäisessä olomuodossaan oli vuonna 1827 nykyisen Svenska Teaternin taakse rakennettu Esplanadin teatteri, liittyy olennaisesti suomalaiseen teatterihistoriaan, ja siksi myös pukututkimuksen historiaan. Tiedämme Suomalaisen Teatterin ajoilta 1872–1902 useita Arkadiassa työskennelleitä puvustonhoitajia, joista toki pitkäaikaisin oli itse ”yligarderobieri” Emilie Bergbom, teatterinjohtajaveljensä Kaarlon uskollinen aisapari, joka todella omisti elämänsä näyttämötaiteelle.

Teatterimuseon tietojen mukaan 1908 puretun Arkadia-teatterin ”puutavaraa hyödynnettiin vielä Suvisaaristossa sijaitsevan Bergvikin kartanon rakentamisessa ja teatterin pukuhuoneiden ikkunoita asennettiin Leppävaaran aseman läheisyyteen rakennettuihin taloihin.” Kun lähdin selvittämään tätä johtolankaa, paljastui yllättäen, että Arkadia sai vielä kolmannen elämän Espoon Leppävaarassa. Rakennushistoriallista selvitystä aiheesta ei kuitenkaan ole tehty, vaan tietoni perustuvat erilaisiin muisteluihin ja valokuva-aineistoon.

Vuonna 1991 julkaistun Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema / Byggnadskulturen och kulturlanskapet i Esbo inventaariolista ei sisällä Arkadia-teatterin vanhaa rakennusta eikä valokuvia siitä. Suvisaariston villa Bergvikenin ei myöskään mainita sisältävän Arkadian hirsiä. Espoon kaupunginmuseon valokuva-arkistosta löytyy kuitenkin kuva ”Villa Frideborg B rakenteilla”, jonka yhteydessä kerrotaan, että vuonna 1910 valmistuneen huvilan rakennuttivat Henrik ja Hanna Forsström nykyisen Armas Launiksenkatu 5 kohdalle Puustellinmäkeen, ja huvila on tiettävästi rakennettu Arkadia-teatterin pukuhirsistä.

Joka tapauksessa Arkadia-teatterin rakennusosista koottiin myös Arkadia-taloksi tai villa Arkadiaksi kutsuttu valkoinen rakennus vanhan Turuntien varrelle Leppävaaraan rautatieasemaa vastapäiselle mäelle – ei kovin kauas mainitusta villa Frideborgista – ehkäpä samana vuonna 1910. Vuosina 1912–1928 talossa toimi Kaarle ja Olga Mansikkalan perustama, pohjakerroksessa toiminut Mansikkalan leipomo ja sen yhteydessä kauppa ja kahvila. Ylimmät kerrokset oli muutettu asunnoiksi. Kesällä 1915 Mansikkalan perhe pääsi Arkadia-talon ikkunoista katselemaan Leppävaarassa vieraillutta Venäjän keisaria, kun Nikolai II seurueineen tuli tarkastamaan alueen linnoituskohteita. Tästä tapahtumasta on kertonut perheen tytär Aune Mansikkala vuonna 1982 tehdyssä haastattelussa.

Sisällissodan aikana leipomon toiminta keskeytyi, ja punaiset perustivat Arkadia-taloon kansankeittiön elintarvikejakelua varten. Sisällissodan päätyttyä Mansikkalan leipomo palasi rakennukseen kunnes vuonna 1928 valmistui oma uusi leipomorakennus. 1940-luvulla Arkadia-talossa toimi Nikanderin puoti, ja talo tunnettiin pitkään myös ”Nikanderin talona”. Mutta kuka omisti itse rakennuksen? Leppävaara-seuran keräämissä muistoissa mainitaan, että paikallinen poliisiasema sijaitsi ”Arkadia-teatterin purkujätteestä rakennettua Agnes Lundellin huvilaa vastapäätä”. Kuka oli Agnes Lundell?

Lähdin seuraamaan tätä johtolankaa. Paljastui, että kyseinen Agnes Lundell (1878–1936) ei ollut ihan kuka tahansa daami, vaan Suomen ensimmäinen naispuolinen juristi, joka perusti oman asianajotoimistonsa vuonna 1911 Mikonkadulle. Agnes Lundell oli selvästi monin tavoin lahjakas ja aikaansaapa henkilö. Hän toimi Helsingissä asianajajana 1910–1936 ja erikoistui nimenomaan naisten oikeudenkäyntiavustajaksi. Hän oli myös Naisasialiitto Unionin aktiivi, joka testamenttasi yli miljoona markkaa Åbo Akademille lainopin professorin virkaa varten.

Paikallislehden mukaan juuri sama Agnes Lundell osti Arkadia-teatterin purkuosat ja rakennutti niistä Leppävaaraan kolmikerroksisen, vuokrakäyttöön tarkoitetun ”Villa Arkadian”. Rakennuksessa oli 22 huonetta, ja Mansikkalan leipomon jälkeen paikalle avattiin lihakauppa. Myöhemmin talossa toimi muitakin liikkeitä ja Leppävaaran Osuuspankki. Vielä vuonna 1970 otetussa valokuvassa Villa Arkadia oli pystyssä, mutta se purettiin (nähtävästi lopullisesti) syksyllä 1972. Nykyisin Arkadian tontti on jäänyt Kehä I ja Turuntien risteysalueen alle.

Vaikka olisi hienoa, jos rakennus olisi säilynyt, on sentään hauskaa, että Emilie Bergbomin jälkeen Arkadia-teatterirakennus sai uuden napakan ja visionäärisen naisomistajan, ja että nykyisilläkin sukupolvilla on ollut ainakin teoriassa mahdollisuus nähdä tuo historiallinen rakennus (tai mitä siitä oli jäljellä). Toisaalta on hämmentävää, että C.L. Engelin suunnittelema ensimmäinen helsinkiläinen teatterirakennus katosi lopulta vasta 145 vuotta myöhemmin kaikessa hiljaisuudessa vuonna 1972 Espoon Leppävaarassa.