Aina välillä minulta kysytään, mistä olen näitä entisajan pukusuunnittelijoita oikein löytänyt. Se on hyvä kysymys, sillä pitkään ajateltiin, että meillä Suomessa pukusuunnittelijan ammatti syntyi vasta 1960-luvulla. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan monet aikaisemmat pukusuunnittelijat olivat vain painuneet unholaan. He saattoivat olla ihan tunnettuja omana aikanaan etenkin teatteri- ja elokuvapiireissä, mutta kukaan heistä ei esimerkiksi julkaissut elämäkertaa, eli heistä ei jäänyt sellaisia helposti löytyviä jälkiä kuten esimerkiksi monista näyttelijöistä ja ohjaajista, joiden elämäkertoja on julkaistu paljon. Oma tutkimustyöni on lähtenyt uteliaisuudesta, kiinnostuksesta ihmisten tarinoihin ja innostuksesta pukuihin ja pukujen tekijöihin. Menetelmääni voinee kutsua lumipallometodiksi, jossa yksi haastateltava kertoo toisesta ja toinen mainitsee kolmannen nimen, ja loppu on ahkeraa salapoliisityötä. Sattumalla ja hyvällä onnella on myös oma osuutensa. Haluankin tällä kertaa kertoa mielestäni aika kuvaavan esimerkin siitä, miten olen päässyt pukusuunnittelijoiden historian jäljille:
Ihan ensimmäinen pukusuunnittelija, jota haastattelin, oli Ritva Karpio vuonna 1997. Haastattelun tekeminen liittyi Taideteollisen korkeakoulun opintoihini kuuluneeseen muotoilun historian kurssitehtävään, ja miettiessäni sopivaa haastateltavaa sain vinkin äitini tuntemalta tutkija Harri Kalhalta, joka oli haastatellut iäkkäitä muotoilualan ihmisiä. Hän antoi minulle listan henkilöistä, ja kiinnostuin Ritva Karpiosta, jonka mainittiin tehneen sekä keramiikkaa että vaatteita. Karpio suostui haastateltavaksi, ja minulle paljastui, että hän oli monien muiden töidensä lisäksi työskennellyt myös pukusuunnittelijana 1950-luvulta lähtien. Lisäksi Karpio mainitsi olleensa Regina Backbergin järjestämillä vaatetussuunnittelun kursseilla 1940-luvun lopulla, jo ennen kuin vaatetussuunnittelu otettiin (silloisen) Taideteollisuuskeskuskoulun opetusohjelmaan. Karpio myös kertoi, että Backberg oli tehnyt joitain pukusuunnittelutöitä teatteriin. Kun sitten vuonna 2004 aloin väitöskirjatyöni yhteydessä etsiä ja tutkia tarkemmin ennen 1960-lukua työskennelleitä pukusuunnittelijoita, löytyi myös – aika erikoisen sattuman avulla, johon liittyi Kansallisoopperan henkilökunnan aula ja eläkkeelle jäänyt lavastaja Seppo Nurmimaa – Backbergin poika, tuolloin jo iäkäs taidemaalari, joka eli erakkona Lapissa. Myöhemmin sain tietää, että hänet tunnettiin myös Kultakurun erakkona.
Hyvän onnen siivittämänä pääsin tutustumaan Regina Backbergin arkistoon, jonka hänen poikansa oli säilyttänyt äitinsä kuoltua vuonna 1979. Tämä oli uskomattoman hieno löytö ja viimeistään avasi silmäni sille, että yksityisten ihmisten hoivissa on säilynyt hyvin kiinnostavia historiallisia aineistoja. Kotiarkisto osoittautui yllättävän laajaksi ja hyvin kiinnostavaksi. Regina Backberg selvästikin oli ymmärtänyt työnsä uraa uurtavan luonteen, sillä hän oli tallettanut huolellisesti esimerkiksi pitämiään luentoja ja esitelmiä, käymäänsä kirjeenvaihtoa, tositteita kursseihin, matkoihin ja näyttelyihin liittyvistä maksuista, ainakin yhden työsopimuksen ja ansioluetteloita vuosien varrelta. Arkisto sisälsi runsaasti Backbergin piirroksia; luonnoksia lukuisilta matkoilta sekä muotipukuluonnoksia. Arkiston kiinnostavinta antia olivat kymmenet näyttämöpukuluonnokset vuosilta 1933 – 1946. Yhden talven ajan kävin läpi tätä aineistoa kerran viikossa yhdessä taiteilija Klaus Backbergin kanssa, joka oli saapunut Helsinkiin pariksi kuukaudeksi. Myöhemmin Backberg lahjoitti äitinsä jäämistön Teatterimuseolle, jossa olen jatkanut sen tutkimista. Vuonna 2005 julkaistiin Teatterintutkimuksen seuran ensimmäisessä vuosijulkaisussa artikkelini pukusuunnittelun pioneereista, ja Regina Backberg on heistä yksi, aikanaan omissa piireissään tunnettu ja arvostettu, mutta nykypäivänä lähes unhoon painunut taiteilija, jonka työtä olen sittemmin pyrkinyt nostamaan esiin. Hänen elämäänsä ja uraansa liittyy vielä monta kiinnostavaa kysymystä, joita pääsen toivottavasti jossain vaiheessa taas selvittämään!
Suomen kansallismuseo, H84080:36, Finna.fi. CC BY 4.0.