Kiinnostukseni suomalaisen pukusuunnittelun historiaan syttyi oikeastaan Lontoossa keväällä 1997, silloisessa Lontoon teatterimuseossa, jossa esiteltiin laajasti Englannissa työskennelleitä pukusuunnittelijoita. Aloin miettiä oman tulevan ammattini menneisyyttä Suomessa. Keitä olivat olleet meidän pukusuunnittelijamme?
Tuossa vaiheessa Suomessa yleensä ajateltiin, että varsinainen pukusuunnittelijoiden ammattikunta oli syntynyt 1960-luvulla. Opiskelin Taideteollisessa korkeakoulussa, ja erään kurssitehtävän puitteissa päädyin haastattelemaan vuonna 1922 syntynyttä, Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikkaosastolta 1940-luvulla valmistunutta, mutta muun muassa koulun muotiosaston opettajana työskennellyttä Ritva Karpiota, jolla yllättäen olikin takanaan monipuolinen ura myös pukusuunnittelijana. Hänellä oli tietoa myös aikaisemmista pukusuunnittelijoista, eli ajalta, jolloin heitä ei oikeastaan pitänyt vielä olla olemassa. Haastattelujen tuloksena syntyi kurssilla pyydetyn parin sivun esseen sijasta monikymmensivuinen tutkielma, jossa selvitin Karpion matkaa taidealalle ja hänen pukusuunnittelijauraansa. Luettuaan kirjoittamani tekstin kurssin opettaja kysyi, olinko ajatellut maisterinopintojen jälkeen taiteen tohtorin tutkintoon johtavia jatko-opintoja. Aloin ajatella. Varhaisten pukusuunnittelijoiden etsinnästä kirjoitin sittemmin vuonna 2005 julkaistun artikkelin ”Pukusuunnittelun pioneerit”.
Kiinnostukseni pukusuunnittelijoiden ammattikunnan historiaan on myöhemmin laajentunut esiintymis-, näyttämö- ja elokuvapukujen, niiden suunnittelun, toteutuksen, käytön ja vastaanoton, pukusuunnittelijoiden ja pukujen toteuttajien historian tutkimukseen sekä eri aikoina pukujen suunnittelua, toteutusta ja käyttöä muokanneiden käytäntöjen, arvojen ja ihanteiden tutkimiseen. Julkaistuissa tutkimusartikkeleissa on kuitenkin harvoin mahdollista käydä läpi käytännön tutkimustyötä, erilaisia seikkailuja ja tutkimusmatkojen kiinnostavia yksityiskohtia. Tässä ”Pukututkijan sunnuntaiblogissa” haluan kertoa matkan varrella kertyneistä kokemuksista ja aineistoista sekä pohtia ja jakaa tutkimuslöytöjä pukutyön historiasta. Tervetuloa mukaan!
Yksityiskohta Kansallisteatterin lahjoittaman, 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella käytetyn renessanssipuvun housuista.
Teatterimuseo. Kuva: Joanna Weckman.