Tervetuloa kesänjälkeiseen pukututkijan sunnuntaiblogiin! Tutkijantyöni ohella teen myös pukusuunnittelijan työtä ja koen tämän vaihtelun todella hedelmälliseksi. Ensinnäkin tutkijan työ omalla kohdallani saattaa olla välillä hyvin yksinäistä, kun taas pukusuunnittelua tehdessä pääsen mukaan työyhteisöön. Myös työn rytmi on erilaista: kun tutkimustyössä työn kaari saattaa olla pitkä ja projektin lopputulos – kuten vaikkapa artikkeli tai kirja – siintää hämärässä tulevaisuudessa, pukusuunnittelutyössä on yleensä selkeämmät puitteet ja produktiolla ensi-ilta, johon yhdessä tähdätään. Pukusuunnittelutyössä pääsen myös konkreettisesti omin käsin toteuttamaan taiteellisia ajatuksiani, mikä on tärkeää vastapainoa lukemiselle, arkisto- ja kirjoitustyölle, jossa istutaan paljon tietokoneen ääressä.
Ei aikaa / Otid / Untime -tanssiteos on Petri Kekoni Companyn nykytanssiproduktio, jonka ensi-ilta on 8.9.2022 Malmin lentokentän vanhassa Hangaarissa. Pukusuunnittelu tähän produktioon on ollut jälleen kerran hieno kokemus. Mahdollisuus tehdä taiteellista työtä ryhmässä, jonka kanssa jaetaan monia kestävään kehitykseen liittyviä arvoja, jossa on turvallista esitellä ideoitaan ja jossa tunnen itseni tasa-arvoiseksi ryhmän jäseneksi, on valtava voimavara.
Suunnittelutyöni lähtee olemassaolevien vaatteiden ja materiaalien uusiokäytöstä. Pyrin siihen, että käytän mahdollisimman vähän mitään täysin uutta. Miksi ostaa uutta, kun meillä jo on valtavasti käyttökelpoisia vanhoja materiaaleja? Olen pukusuunnittelutyössäni aktiivisesti käyttänyt kierrätettyjä vaatteita ja vanhoja kankaita vuodesta 1998 lähtien, jolloin suunnittelin Ooppera Skaalan Fahrenheit 451 -oopperan puvustuksen käyttäen pukujen materiaaleina muun muassa vanhoja sairaalavaatteita ja -tekstiilejä. Valintani liittyvät sekä ekologiseen ajatteluun että vanhojen vaatteiden mukanaan kantamiin tarinoihin ja merkityksiin, niiden omaan historiaan, jota pidän kiinnostavana, myös esiintyjää tukevana suunnitteluelementtinä.
Ei aikaa / Otid / Untime, Petri Kekoni Company 2022. Kuva: Joanna Weckman
Tässä kahdentoista tanssijan Ei aikaa / Otid / Untime -produktiossa toteutettiin uusista materiaaleista vain yhden puvun yksi osa, iso turnyyrilaahus, joka toimii puvun pohjarakenteena. Kaksi ”uutta” vaatekappaletta valmistettiin tätä produktiota varten yhdistämällä useita vanhoja Kierrätyskeskuksesta ja SPR:n Kontista hankittuja vaatteita – muun muassa vanhoja morsiuspukuja – ompelemalla ne yhteen. Yksi korsetti ommeltiin erään aikaisemman yhteisen produktiomme osana olleesta Kierrätyskeskuksesta hankitusta vaatteesta ja toisen korsetin kangas on peräisin vanhasta lakanasta. Lisäksi produktiota varten on ostettu joitain uusia jalkineita, kuminauhaa ja ompelulankaa. Kaikki muut puvut olen aikamatkustuksen hengessä koonnut aikaisempien yhteisten produktioidemme (mm. Myrsky 2003, Miksi emme voi olla tässä hetkessä / MEVOTH 2008, Vierasperäisiä muunnelmia 2009 ja 2017 sekä Pysähdys – Taiteen pimeä aine 2016) puvustusten osista, yhdistellyt niitä eri tavoin ja luonut uuden kokonaisuuden.
Ovatko nämä hahmot aikamatkustajia, jotka ovat kulkeneet ajan eri pyörteiden, kerrosten ja taideteosten lävitse tähän hetkeen? Muistuttavatko he meitä ajan suhteellisuudesta – siitä, että kaikkeen ei ole aikaa, vai siitä, että meillä ei oikein ole enää aikaa vaan on kiire ryhtyä toimeen, vai siitä, että aikaa ei oikeastaan olekaan olemassa?
Voit tutustua Ei aikaa / Otid / Untime -teokseen ja koreografi Petri Kekonin ajatuksiin tarkemmin Kekoni Companyn sivulla ja tietysti tulla kokemaan teoksen myös itse, tervetuloa!
Olli Lautiola ja Jenna Broas. Ei aikaa / Otid / Untime, Petri Kekoni Company 2022.
Kuva: Joanna Weckman.