Olen edeltävissä postauksissani kertonut vuonna 1950 ensiesityksensä saaneen Tanssi yli hautojen -elokuvan puvuista, joita on säilynyt Kansallisen audiovisuaalisen instituutin museokokoelmassa. Tämänkin elokuvan pukuasiantuntijana toimi Bure Litonius, omana aikanaan varsin tunnettu, monipuolisesti elokuvapukujen parissa työskennellyt henkilö.
Bure Litonius (1919–1972) tuli elokuva-alalle sotilas- ja sotahistorian harrastuksensa kautta vain 19-vuotiaana, kun syyskuusta 1938 tammikuuhun 1939 kuvattuun Helmikuun mainfesti -elokuvaan tarvittiin 1807–1918 välisen ajan sotilaspukuihin ja varusteisiin perehtynyttä henkilöä. Elokuvan tiedoissa hänet mainitaan sekä puku- että varusteasiantuntijana. Hän työskenteli sittemmin yli kahdessakymmenessä elokuvassa vuosina 1939–62. Elokuvayhtiöiden supistettua toimintaansa hän toimi vielä YLEllä historiallisten tv-elokuvien pukuasiantuntijana.
Itse kuulin Bure Litonuksesta ensimmäisen kerran pukusuunnittelija Ritva Karpiolta, jota haastattelin vuonna 1997. Sittemmin törmäsin Bure Litoniuksen nimeen jälleen 2000-luvun alussa, jolloin kirjoitin ensimmäistä elokuvapukuihin ja -pukusuunnitteluun liittyvää artikkeliani. Hieman myöhemmin jatkoin hänen työuransa tutkimista Pukusuunnittelun pioneereja -artikkelia (2005) varten, ja tällöin sain tilaisuuden haastatella hänen vaimoaan Anita Litoniusta (1924–2008).
Kuva: Joanna Weckman. Litoniusten yksityisarkisto.
Tässä vaiheessa minulle paljastui, että Anita Litonius oli piirtänyt puolisolleen pukuluonnoksia vuodesta 1946 eteenpäin – ja tämän takia luonnokset oli signeerattu yhteisellä ABL-signeerauksella. Kun signeerauksen salaisuus selvisi, myös iso kasa Teatterimuseon arkistossa sijaitsevia aiemmin tunnistamattomia pukuluonnoksia löysi tekijänsä!
Vaikka useimmiten vaatetushistoriaan laajasti perehtynyt Bure Litonius ohjeisti vaimoaan pukuluonnosten toteutuksessa, Anita kertoi myös suunnitelleensa silloin tällöin nimenomaan naisten pukuja. Anita Litoniuksen kertoman mukaan pukuja suunniteltiin ja piirrettiin usein yhdessä yöllä, aivan viime hetkellä ennen kuin niiden piti olla teatterilla tai studiolla.
Käytännössä työparina työskennelleestä pariskunnasta vain miehen nimi mainitaan elokuvien filmografiatiedoissa ja teatterien teostiedoissa, mikä olikin aikakaudelle tyypillistä.
Artikkelia varten tekemäni tutkimuksen yhteydessä selvisi, että vaikka Litonius tunnetaan parhaiten elokuvatöistään – kuten Runon kuningas ja muuttolintu (1940), Kaivopuiston kaunis Regina (1941), Kulkurin valssi (1941), Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943), Valkoiset ruusut (1943), Rosvo- Roope (1949), Tanssi yli hautojen (1950), Katarina kaunis leski (1950), Risti ja liekki (1957), Komisario Palmun erehdys (1960) ja Pojat (1962) – hän työskenteli pukusuunnittelijana myös yli 30:ssa näyttämöteoksessa muun muassa Kansallisteatterissa, Svenska Teaternissa ja Suomalaisessa Oopperassa. Useimmiten Litonius teki neljästä viiteen teosta vuodessa, vuonna 1945 sai ensi-iltansa peräti seitsemän teosta, neljä näyttämölle ja kolme elokuvaa.
Elokuvat, joissa Bure Litonius oli mukana yleensä pukuasiantuntijan nimikkeellä, olivat suurimmaksi osaksi historiallisia elokuvia, jotka sisälsivät näyttäviä pukuja ja suuria joukkokohtauksia. Osa näistä oli niin kutsuttuja suurelokuvia, kuten Runon kuningas ja muuttolintu (1940), osa historiallisiin miljöisiin sijoittuvia romansseja, kuten esimerkiksi Kaivopuiston kaunis Regina (1941) ja Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943), joita pidettiin lähinnä ajanviete-elokuvina, jotka sota-aikana tarjosivat hetken pakoa ankeasta arjesta.
Olen tutkinut Bure ja Anita Litoniukselta jäänyttä kiinnostavaa aineistoa useaan eri otteeseen, ja heidän työnsä on ollut esillä esimerkiksi kuratoimissani elokuvapukunäyttelyissä Tähtien tekijät (2017) sekä Filmitähtien jäljillä (2018). Ilman tätä pariskuntaa suomalaisen elokuvan niin sanottu kulta-aika olisi ollut huomattavasti vähemmän glamoröösi, mutta heidän uraansa liittyy vielä runsaasti vastaamattomia kysymyksiä, joihin toivottavasti pääsen vielä myöhemmin perehtymään.
Tämän postauksen myötä blogi jää kesätauolle ja keskityn työn alla olevaan Suomen Kulttuurirahaston tukemaan tutkimusprojektiini, jossa selvitän Teatterimuseon kokoelmiin kuuluvia etnisten vähemmistöjen esittämiseen käytettyjä näyttämöpukuja ja niiden tarinoita. Mukavaa kesää kaikille!
jonka pukuasiantuntijana Bure Litonius toimi. Kuva: Joanna Weckman. Litoniusten yksityisarkisto.