Ryhtyessäni tutkimaan Kansallisoopperan ja -baletin puvuston historiaa osana Kansallisbaletti 100-tietokirjaprojektia, tuntui tärkeältä selvittää, keitä olivat pukujen parissa työskennelleet henkilöt ja millaisissa tiloissa töitä oli tehty. Minkälaista oli ollut käytännön pukutyö 1900-luvun alussa?
Olin vuosien mittaan huomannut, että vaikka pukusuunnittelijoistakin oli vaikea löytää tietoa, niin käytännön työtä tehneistä puvustonhoitajista saatikka puvustojen muusta henkilökunnasta tietoa oli vielä vähemmän. Erilaisia tiedonmurusia oli silti löytynyt sieltä täältä aikaisempien tutkimusten yhteydessä: 1980-luvulla julkaistun Teatterimuseon selvityksen mukaan vanhan oopperatalon eli silloisen Suomalaisen Ooperan puvuston johtajana oli vuosina 1918–1948 työskennellyt Hildur Sohlman-niminen henkilö. Sama nimi tuli vastaan myös balettitanssijoiden Airi Säilän ja Elsa Sylvesterssonin muistelmissa, joissa kerrottiin henkilökohtaisia muistoja puvuston ankarana pidetystä johtajasta lähinnä 1930-luvulta. Mutta kuka oli työskennellyt puvustossa ennen vuotta 1918?
Kansallisbaletti 100 -projektin yhteydessä kävin hakusanojen avulla lävitse Helsingin Sanomien Aikakone-tietokannasta löytyviä vanhoja teatterikritiikkejä ja -ilmoituksia, ja löysin kiinnostavan lehtijutun, jossa toimittaja oli käynyt elokuussa 1937 haastattelemassa uuden kautensa aloittavan Suomalaisen Oopperan taiteilijoita:
”[…] Reipas ja lämmin on henki, jossa oopperaväki näin kesän jäljiltä toisensa kohtaa. – Mehän olemme kaikki mitä parhaimpia ystäviä, vakuuttaa lavastaja Tuukka. Joukosta puuttuvat […] oopperan puvuston uskollinen, 40 vuotta työssään tunnollisesti palvellut rva Sohlman. Jälkimmäinen on vetäytynyt lepäämään. Hänen tilalleen on tullut Turun Työväen Teatterin puvustonhoitaja rva Grönroos.”
Eli mitä ihmettä? Rouva Sohlman olikin vetäytynyt eläkkeelle jo vuonna 1937! Ja mikäli tieto työuran pituudesta piti paikkansa, hänen olisi pitänyt aloittaa työnsä puvustossa jo vuonna 1897, eli kauan ennen Kotimaisen Oopperan perustamista… Alkuperäiset tietoni rouva Sohlmanin työskentelyajasta Suomalaisessa Oopperassa eivät siis pitäneet paikkaansa, ja HS:n toimittajan ajoitukset tuntuivat hieman omituisilta. Lähdinkin etsimään lisää tietoa asiasta Oopperan johtokunnan pöytäkirjojen, vuosikertomusten ja muun arkistoaineiston avulla. Myös oopperalaulaja Wäinö Solan vuonna 1951 julkaistut muistelmat sisälsivät kiinnostavia yksityiskohtia.
Ensimmäinen puvustoa koskeva merkintä Oopperan johtokunnan pöytäkirjoista löytyy 6. joulukuuta 1918. Tuolloin oli päätetty jakaa joulurahaa 50 markkaa kahdelle puvustonhoitajalle. Nimiä ei mainittu. Wäinö Solan mukaan Suomalainen Ooppera teki ensimmäiset vuosisopimukset taiteilijakunnan ja teknisen henkilöstön kanssa syksyllä 1918. Tässä vaiheessa puvustonhoitajana toimineella Hildur Sohlmanilla oli Solan mukaan kaksi ompelijatarta apunaan. Ehkä toinen ompelijattarista oli kiireapulainen? Virallista merkintää kolmannesta puvuston työntekijästä ei ainakaan löydy johtokunnan pöytäkirjoista, eikä kirjallisia työsopimuksiakaan ole säilynyt noilta ajoilta – joulukuusta 1918 eteenpäin mainitaan aina vain kaksi garderobieria tai puvustonhoitaja ja hänen apulaisensa, vaikka apulaisen nimeä ei mainitakaan. Miten oli mahdollista selvittää Hildur Sohlmanin työskentelyn aloitusvuosi, kun pöytäkirjojen tiedot eivät ulottuneet kauemmaksi?
Matka tutkimustyön parissa jatkuu taas viikon kuluttua, tervetuloa mukaan!
Tutkimustyön aikana kävin vierailulla Kansallisoopperan ja -baletin nykyisessä puvustossa. Kuvassa tulevan ohjelmiston pukuja varten hankittuja ja värjäämössä värjättyjä kankaita, 2019. Kuva: Joanna Weckman