Jatkan Suomen kansallisbaletin varhaisten vaiheiden parissa, ja lupasin seuraavaksi esitellä baletin ensimmäisen pukusuunnittelijan. Hänen tarinaansa ei ollut mahdollista kertoa tarkemmin Se alkoi joutsenesta -teokseen kirjoittamassani ”Ajatuksesta puvuksi” -artikkelissa, joten nyt on sen aika.
Kuten moni jo ehkä tietääkin, Suomalaisen oopperan balettiryhmän ensimmäinen teos oli tammikuun 17. päivä 1922 ensi-iltansa saanut Joutsenlampi. Johtokunta teki joulukuussa 1921 päätöksen teoksen esittämisestä, joten pukuja alettiin todennäköisesti valmistaa puvustossa garderobieri eli puvustonhoitaja Hildur Sohlmanin johdolla ennen joulua. Aikataulu oli tietysti nykyisiin valmistusaikatauluihin verrattuna hurja, vain noin kuukausi! Mutta kuka suunnitteli puvut? Joutsenlampi oli ollut jo Edvard Fazerin 1908 ja 1909 Länsi-Eurooppaan johtamien venäläisten tanssijoiden balettikiertueiden ohjelmistossa, ja tällöin puvut oli tilattu pietarilaisesta Leifnertin liikkeestä. Voinee olettaa, että oopperanjohtaja Fazerilla oli siis joitain pukuideoita takataskussa. (Joutsenlammen esityshistoriasta voi lukea lisää Marius Petipa Societyn sivulta, josta löytyy myös kuva Anna Pavlovasta Odettena ja Nikolai Legat´sta Prinssi Siegriedinä Fazerin vuoden 1909 kiertueella käytetyissä puvuissa.)
Kansallisoopperan arkistosta ei alunperin löytynyt tietoa Joutsenlammen pukusuunnittelijasta. Ihan muita tietoja Teatterimuseon kirjastossa etsiessäni löytyi yllättäen omakustannejulkaisu, joka valotti aihetta. Leo Kuosmasen kirjoittama, isänsä Elo Kuosmasen ja samalla myös äitinsä balettitanssija Iris Salinin elämästä kertova Elon mainingit taiteen virrassa. Elo Kuosmanen. Taidemaalari, koreografi, lavastaja, baletti-, steppi- ja karakteritanssija, tanssi- ja näyttämöpukujen suunnittelija, balettimestari, balettipedagogi (1999) sisälsi runsaasti valokuvia vanhempien tanssiesityksistä, mutta myös kuvan Joutsenlammen käsiohjelmasta, jota Kansallisoopperasta ei löytynyt. Käsiohjelmassa mainittiin, että puvut oli toteutettu Wallu Kilven piirrosten mukaan.
Kuka oli tämä herra Wallu Kilpi, josta en ollut aiemmin kuullut mitään? Erilaisia lähdeaineistoja läpikäymällä sain vähitellen koottua enemmän tietoja. Kuten ”Ajatuksesta puvusta” -artikkelissani toteankin, Kilpi vaikuttaa olleen eräänlainen taiteellisesti lahjakas monitoimimies, jolle Joutsenlampi jäi mahdollisesti ainoaksi pukusuunnittelutyöksi.
Wallu Kilpi (Wally Othman-Kilpi, ent. Mattsson) syntyi vuonna 1893. Kilpi ilmoitti vuonna 1930 julkaistussa näyttelijämatrikkelissa opiskelleensa kansakoulun jälkeen ”Ateneumissa” eli Taideteollisuuskeskuskoulussa, toimineensa tämän jälkeen lyhyen aikaa kaiverrusalalla ja aloittaneensa näyttelijänuransa Kansan Näyttämöllä. Hän oli kuitenkin lähtenyt 17-vuotiaana Ruotsiin ja sieltä palattuaan työskennellyt muun muassa Apollo-teatterissa sekä Kaivohuoneen kesäteatterissa. Sivuharrastuksikseen hän kertoi musiikin ja piirustuksen. Musiikkia hän oli ilmoituksensa mukaan opiskellutkin, sekä ottanut laulutunteja. Myös ohjaaminen kiinnosti Kilpeä, sillä vuonna 1920 hän oli matkustanut Saksaan opiskelemaan ohjaamista ”tutustuen samalla Ufan atelieerissa elokuvataiteeseen”.
Kilpi työllistyi Suomalaisessa Oopperassa vuodesta 1919 lähtien monissa pienemmissä ooppera-, operetti- ja sittemmin balettirooleissakin vuoteen 1927 saakka. Esimerkiksi Joutsenlammessa (1922) Kilpi esiintyi Juhlamenojen ohjaajana, Scheherazade-baletin (1922) Ylieunukkina sekä Harlekiinin miljoonat -baletissa (1923) Colombinen sulhasen Leanderin roolissa. Kilpi nautti vakituista kuukausipalkkaa Oopperasta toimiessaan ohjaajan apulaisena, oman ilmoituksensa mukaan vuosina 1918–1927, mutta syksyllä 1928 johtaja Edvard Fazer totesi johtokunnan pöytäkirjamerkinnässä, että tuolloin 35-vuotias Kilpi oli ”epäsäännöllisen elämän vuoksi täytynyt jälleen toimestaan erottaa”. Kilven myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, mutta ainakin Helsingin Sanomissa toukokuussa vuonna 1936 julkaistussa ilmoituksessa ”soittaja Vallu Kilpi” lauloi Pelastusarmeijan kahvikonsertissa. Kilven ura Suomalaisessa Oopperassa loppui siis alavireisesti, ja vuoden 1936 jälkeen hän katosi näkyvistäni. Ehkä Kilven koko elämäntarina selviää myöhempien tutkimusten yhteydessä tai joku lukija tietää, miten lahjakkaalle mutta epäonniselle herra Kilvelle kävi? Ikävä kyllä, käsiohjelmassa mainittuja Wallu Kilven pukuluonnoksia ei ole säilynyt ainakaan Kansallisoopperan ja -baletin arkistossa. Seuraavalla kerralla jatkan muiden pukusuunnittelijoiden parissa, tervetuloa mukaan!
Kuva: Joanna Weckman.